Kuntosalia ja jumppaa

Raskausaikana kovaa suunnittelin, että jatkan jumppaamista samaan tahtiin kuin ennen viimeistä raskaus kolmannesta. Tarkoittaa siis sitä että palaan kuntokeskukselleni jumppaamaan ja joku (=mies, mummo, täti, kummitäti...) vahtii lastani sen aikaa, eihän tuo nyt kestä kuin tunnin. No niinpä ei sitten käynytkään..

Jostain syystä koin sen hieman hankalaksi. Aluksi tietysti epäsäännöllinen rytmi vauvan kanssa ja kaikki uusi tuntui riittävälle syylle jäädä kotiin. Reilu viikon ikäisestä rupesin viemään lasta pieniä lenkkejä pihalle ja pikku hiljaa sitten rupesin tekemään oman lenkkini lapsen päiväuniaikaan. Ja sehän oli tietysti ihanaa että saatoin lenkkeillä parikin tuntia päiväaikaan. En kokenut tarvetta lähteä keskustaan asti jumppaamaan. Siihenhän tuhraantuisi kamalasti aikaa pelkästään siirtymisiin.

Sain siis aiemmalta saliltani siirrettyä kertalippujeni voimassaoloaikaa vedoten siihen etten voi jättää rintaruokinnalla olevaa lastani. Sain tehtyä siirtoa kaikenkaikkiaan 9 kuukautta, joka on jo aika hyvin. Tykkäsin aiemmasta kuntokeskuksestani tosi paljon! Ensinnäkin työnantajani tarjoaa kyseiseen paikkaan jäsenyyden, joten minun ei tarvitse itse maksaa siitä mitään. Toiseksi kyseisestä paikasta voi ostaa kymmenen kerran lippuja eikä tarvitse sitoutua suoraveloitukseen kuukausilipun saamiseksi ja murehtia että ehtiihän käydä riittävästi jotta kuukausilippu kannattaa.

Jossain vaiheessa lapsi kasvoi ja siirtyi yhtiin päiväuniin, jotka rauhoitettiin parvekkeelle. Asumme hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Pienen vauvan saattoi kantaa vaununkopassa yläkertaan jatkamaan unia vielä lenkin jälkeenkin, mutta yksivuotiasta ei saa kannettua nukkuvana parvekkeelle 1-1,5 tunnin unien jälkeen. Lisäksi on ihan kiva hengähdystauko itsellekin lapsen 2-3 tunnin päikkärit. Joten olen siirtynyt lenkkeilemään ilta-aikaan.

Meillä kuitenkin menee marssijärjestys niin että mies urheilee töistä tultuaan ja minä sen jälkeen. Tämä siksi että mieheni on urheilija, ihan tavoitteellinen sellainen, ei kuitenkaan päätoiminen. Joten hyvänä päivänä pääsen liikenteeseen klo 18, enkä silloin enää viitsi lähteä lenkkipolkua kauemmaksi.

Nyt kuitenkin kartoitin lähialueen kuntokeskuksia, joissa on lapsiparkki. Haluaisin vähän monipuolisuutta kuntoiluuni. Lähestyvä kesä kait tekee sen että haluaisi kiinteytystä...joo joo joo, tiedän että kotonakin voi tehdä lihaskuntoliikkeitä ihan ilmaiseksi. Jostain syystä en saa aikaiseksi ja ajattelinpa josko näin ryhdistäytyisin taas myös lihasteni suhteen kokonaisvaltaisesti.

Nytpä sitten kävin liittymässä jäseneksi kuntokeskukseen tässä lähellä. Ilman sitoutumisaikaa, mutta kuukausikortti piti ottaa, se maksetaan suoraveloituksella suoraan tililtäni. Kuukauden irtisanomisaika. Valitsin sellaisen kortin, joka on voimassa vain yhdessä kuntokeskuksessa ja aamupäivisin arkena. Ajattelin siis että voin jättää lapsen lapsiparkkiin ja käydä parina aamuna viikossa jumpssa. Näin saamme myös pientä harjoitusta tuosta vieraiden hoidossa olemisestakin.

Kuulostaa hyvältä. Lapsiparkki varataan puhelimitse tai paikan päältä, jumppaan paikka varataan netistä. Olisipa helppoa jos voisi netistä varata sen lapsiparkinkin samalla. Näkisi heti että onko vapaata...Paikan lapsiparkkiin voi varata aikaisintaan viikkoa aiemmin. Näyttääpä siltä että melko varattua on ja pääsenköhän olleenkaan treenaamaan kun heti viikon päähän oleva aamu on jo täynnä. Saa nähdä millaista tästä oikein tulee ja jääkö kortti käyttämättä kun voimassa vain aamupäivisin...

En siis todellakaan ole kamalan innostunut tästä kuntokeskusten jäsenyyssysteemistä ja sitoutumisesta pitkiksi ajoiksi ja nyt jo kaduttaa, että olen mennyt mukaan tähän businekseen. Mä todella toivon, että tämä kuntokeskus yllättää minut positiivisesti ja mä pääsen jumppaan näiden alun vaikeuksien jälkeen!

Yökyläilyä ja omaa aikaa

Meidän pikku neiti 1,5 vuotta on nyt harjoitellut yökyläilyä kahtena viikonloppuna. Enpä oikein tiedä onko se ollut raskaampaa äidille vaiko lapselle. Mies ei oikein ehkä ymmärtänyt jännitystäni asian suhteen vaan totesi että itsepä olet tämän järjestänyt.

Viime viikonloppuna saimme siis olla miehen kanssa ihan kahdestaan kotona! Minusta se oli aika luksusta. Ystäväni kyselivät kovasti että mitä meinataan tehdä ja kait te nyt lähdette ulos syömään ja leffaan jne. Ei, nautimme omasta ajastamme niin että minä kävin lenkillä ja mies teki meille iltapalaa valmiiksi niin että pääsin suoraan suihkusta sohvalle hänen viereensä nauttimaan hyvästä ruoasta ja Voice of Finlandista. Ajoissa nukkumaan ja kylläpä nukuttikin hyvin.

Nyt mies on reissussa ja minä olen siis yksin kotona!!! Tätä ei ole tapahtunut 1,5 vuoteen. No ei tämä nyt ihan ehkä mennyt niin kuin suunnittelin. Eilen olin vanhan ystäväni kanssa kaupungilla syömässä ja sitten vähän juomassa ja sen jälkeen vähän tanssimassa ja kuinka ollakaan olin kotona vasta aamuyön puolella, onneksi ennen hesaria kuitenkin. Mutta enhän minä osanutkaan aamulla nukkua vaan olin hereillä jo kahdeksalta. Eihän siinä mitään, mutta unta ei ole kovin montaa tuntia ja alkoholiakin on nautittu niin olo ei ole kaikkein vahvin.

Olin ajatellut että teen suursiivouksen aamulla sukkelaan ja sen jälkeen voin tehdä sitten kivempia asioita. No nyt olen sitten venynyt ja vanunut tässä hitaasti tehden kaikenlaista pientä kotiaskaretta ja olemme jo pitkällä iltapäivällä eikä siivousurakka ole edes vielä alkanut. Ulkonakin aurinko paistaa niin komeasti että herranjestas mitä haaskausta olla sisällä. Minä jopa jouduin laittamaan sälekaihtimet keittiöstä alas kun oli liian kirkasta.

Lapsellamme on kaikki mennyt hyvin. Viime perjantaina oli nukkumaan käydessä itkenyt äitiä vähän. Tällä kertaa ei edes itkenyt. Hän on siis aiemminkin mummola vierailuilla nukkunut mummin kanssa ja minä olen nukkunut toisessa makkarissa.

Itse ikävöin pikku neitiä ihan hirmusta ja luulenpa että menen jo tänään itsekin mummolaan enkä huomenna niin kuin alunperin suunnittelin. Luulenpa että tämä harjoitus on parempi äidille kuin lapselle, että karaistun tässä hoitoon jättämisessä. Aiemmin hoitotarpeet ovat olleet muutaman tunnin mittaisia. Ja vaikka isovanhemmatkin ovat läheisiä niin lapsen hoitoon jättäminen sinne on jotenkin suurempi juttu kuin että lapsi jää kotiin isän kanssa ja minä olen poissa. Ikävä ei ole jostain syystä ollut yhtä suuri.

Eipä tarvitse lähteä yöelämään hillumaan ihan äkkiä uudestaan. Niin paljon arvokkaampaa on olla pirteä ja jaksaa tehdä jotain järkevää päivänä jolloin saa vapaasti valita mitä tekee!

Nyt sen siivouksen kimppuun ja viikonlopusta nauttimaan!

Askarteluja

Kävinpä lauantaina Wanhassa Satamassa Kädentaitomessuilla. Siellä kävi todellinen kuhina jo heti kymmenen jälkeen aamulla. Mutta ihmekös tuo, itsekin innostuin kovasti. Tällä kertaa päätin etten osta lankoja, sillä neulontatöitä on kotona kesken useampi. Intouduin kuitenkin ostamaan monenlaista askartelutarviketta. Ja paljon inspiraatioita jäi vielä odottamaan seuraavia kertoja.

Ostin huovutus tarvikkeita, koska olen ollut siitä kamalan kiinnostunut, mutta enpä ole vain saanut aikaiseksi ryhtyä toimeen. Tarkoitus ei ollut tehdä pääsiäiskoristeita, mutta matkan varrella olleessa pienessä Tiimarissa oli tarjolla vain styrox munia, joten päädyin ostamaan niitä, sillä sormeni syyhysi päästä kokeilemaan huovutusta.

Syntyipä niistä nyt sitten pääsiäiskoristeita pupuilla ja pajunkissoilla.

Joulunaikaan tein muutaman paperinarukranssin ja niitä peruja minulla on paperinarua vielä yllinkyllin kotona. Inspiroiduin ostamaan tuollaista kangasta johon voi punoa paperinarua ja tehdä siitä vaikkapa taulun. Työ etenee melko hitaasti, käytän virkkuukoukkua vaikka tähänkin olisi voinut ostaa jonkun oman välineen. Mielestäni virkkuukoukku toimii ihan hyvin. Mitään selkeää mielikuvaa lopputuloksesta ei vielä ole...

Paperinarusta saa kyllä aikaiseksi vaikka mitä. Sitä löytyy eripaksuisina ja niistä oli neulottu kaikenlaista mielenkiintoista käyttötavaraa. Myös punomalla oli saatu aikaiseksi oikein ihania liinoja ja kasseja.

Omien huovutusten lisäksi ostin myös valmiiksi huovutettuja palljoa ja korunauhaa. Näistä nyt ensimmäisenä olen tekemässä pannunalusta. Joka tämäkin menee hitammin kuin kuvittelin. Myyjä kehui että neula menee näistä merinovillaisista palloista ihanasti läpi. Menee kyllä neula mutta kun neulassa on tuo lanka niin neulan loppupäätä lankoineen saa vääntää ja vääntää. Saa nähdä valmistuuko tämä tuliaisviemisiksi huomiselle kyläreissulle...

Askartelu on sitten mukavaa!