Yökyläilyä ja omaa aikaa

Meidän pikku neiti 1,5 vuotta on nyt harjoitellut yökyläilyä kahtena viikonloppuna. Enpä oikein tiedä onko se ollut raskaampaa äidille vaiko lapselle. Mies ei oikein ehkä ymmärtänyt jännitystäni asian suhteen vaan totesi että itsepä olet tämän järjestänyt.

Viime viikonloppuna saimme siis olla miehen kanssa ihan kahdestaan kotona! Minusta se oli aika luksusta. Ystäväni kyselivät kovasti että mitä meinataan tehdä ja kait te nyt lähdette ulos syömään ja leffaan jne. Ei, nautimme omasta ajastamme niin että minä kävin lenkillä ja mies teki meille iltapalaa valmiiksi niin että pääsin suoraan suihkusta sohvalle hänen viereensä nauttimaan hyvästä ruoasta ja Voice of Finlandista. Ajoissa nukkumaan ja kylläpä nukuttikin hyvin.

Nyt mies on reissussa ja minä olen siis yksin kotona!!! Tätä ei ole tapahtunut 1,5 vuoteen. No ei tämä nyt ihan ehkä mennyt niin kuin suunnittelin. Eilen olin vanhan ystäväni kanssa kaupungilla syömässä ja sitten vähän juomassa ja sen jälkeen vähän tanssimassa ja kuinka ollakaan olin kotona vasta aamuyön puolella, onneksi ennen hesaria kuitenkin. Mutta enhän minä osanutkaan aamulla nukkua vaan olin hereillä jo kahdeksalta. Eihän siinä mitään, mutta unta ei ole kovin montaa tuntia ja alkoholiakin on nautittu niin olo ei ole kaikkein vahvin.

Olin ajatellut että teen suursiivouksen aamulla sukkelaan ja sen jälkeen voin tehdä sitten kivempia asioita. No nyt olen sitten venynyt ja vanunut tässä hitaasti tehden kaikenlaista pientä kotiaskaretta ja olemme jo pitkällä iltapäivällä eikä siivousurakka ole edes vielä alkanut. Ulkonakin aurinko paistaa niin komeasti että herranjestas mitä haaskausta olla sisällä. Minä jopa jouduin laittamaan sälekaihtimet keittiöstä alas kun oli liian kirkasta.

Lapsellamme on kaikki mennyt hyvin. Viime perjantaina oli nukkumaan käydessä itkenyt äitiä vähän. Tällä kertaa ei edes itkenyt. Hän on siis aiemminkin mummola vierailuilla nukkunut mummin kanssa ja minä olen nukkunut toisessa makkarissa.

Itse ikävöin pikku neitiä ihan hirmusta ja luulenpa että menen jo tänään itsekin mummolaan enkä huomenna niin kuin alunperin suunnittelin. Luulenpa että tämä harjoitus on parempi äidille kuin lapselle, että karaistun tässä hoitoon jättämisessä. Aiemmin hoitotarpeet ovat olleet muutaman tunnin mittaisia. Ja vaikka isovanhemmatkin ovat läheisiä niin lapsen hoitoon jättäminen sinne on jotenkin suurempi juttu kuin että lapsi jää kotiin isän kanssa ja minä olen poissa. Ikävä ei ole jostain syystä ollut yhtä suuri.

Eipä tarvitse lähteä yöelämään hillumaan ihan äkkiä uudestaan. Niin paljon arvokkaampaa on olla pirteä ja jaksaa tehdä jotain järkevää päivänä jolloin saa vapaasti valita mitä tekee!

Nyt sen siivouksen kimppuun ja viikonlopusta nauttimaan!